Mosabacka Big Band

Screen resolution 1280 x 1024 pixels

Big Band  musiikki on jazzin muoto joka kehittyi 1900-luvun alusta lähtien.

Big Band aikakauden katsotaan alkaneen 1930-luvun alussa ja loppuneen 1940 -vuosikymmenen lopussa, vaikkakin kaksi merkittävintä orkesteria, Duke Ellingtonin ja Count Basien jatkoivat johtajiensa kuolemaan saakka 1970-luvulla. Itse asiassa ne ovat vieläkin olemassa. 

1920-luvun puolivälistä jopa yli kaksikymmentämiehiset orkesterit hallitsivat populaarimusiikkia. Paul Whitemanin orkesteri soitti kirjoitettuja sovituksia, mutta orkesteriin kuului jazz-solisteja kuten Bix Beiderbecke ja Frank Trumbauer.

Parhaimmilla orkestereilla oli oma helposti tunnistettava tyylinsä, joka johtui sovituksista ja soittotavasta. Mainittakoon  Count Basie, Bennie Goodman, Duke Ellington, Fletcher Henderson, Artie Shaw, Glenn Miller ja Harry James esimerkkeinä.

Toisen maailmansodan jälkeen nousivat kuuluisuuteen mm. Oliver Nelson, Stan Kenton, Buddy Rich ja Thad Jones/Mel Lewis. Nuoret muusikot tutkivat nykyäänkin näitä esikuvinaan.

Normaali big band koostuu viidestä saksofonista, neljästä trumpetista ja pasuunasta sekä pianosta, kitarasta, bassosta ja rummuista.